OPM-reissu Norjan Trondheimiin (26- 29.9.2002)

(written by Niina)

Kortepohjan Suunnistajat päättivät lähteä perinteisiin Opiskelijoiden PM-kisoihin Norjan Trondheimiin puolustamaan viime vuoden huimaa menestystä Tampereella. KortSun porukka – Niina, Maria, Tero, Tapsa ja Tiina – hyppäsi Tampereen junaan syyskuisena torstaina ja Mansessa meidät poimi matkaan KeparDIn matkaministeri Mikkolan Timo sekä kuski Tuomisen Jamppa. Kangasalan Voiton bussi ei ensi näkemältä niinkään kunnioitusta herättänyt, mutta kuten reissun edetessä huomasimme, perillekin päästiin - lopulta..

KeparDilaiset, sekä KortSun Mari, hyppäsivät kulkuneuvoon Hervannan Nesteeltä ja näin matka saattoi kunnolla alkaa. Matkaa jouduttivat mukavasti omat nautintoaineet, Eläkeläisten aina niin svengaava humppa sekä mielenkiintoiset keskustelut teknikoiden ja pehmeiden vihreiden eriävistä näkemyksistä.

Turkuun saavuttiin illansuussa, ja matkaseurueeseen liittyivät vielä TeekSu:n ja OL-UT:n porukka. Viking Isabellalla kisaverryttely aloitettiin ajoissa; nestetasapainosta huolehdittiin verraten hillitysti ja kannat laitettiin kattoon Kirkan säestyksellä.

Aamulla alkoi pitkä (, mutta ei puuduttava) matka kohti Trondheimia, ensin rannikkoa pitkin Sundsvalliin ja sitten Örebron kautta Norjaan – ja taas soi humppa sekä porukan suosikki Sanni (by Ripsipiirakka). Lukemattomien nesteenpoistamistaukojen jälkeen pääsimme Norjan rajalle, jossa tankkasimme tankin, jälleen kerran tyhjentäessämme itsemme. Pian alkoi kuitenkin ilmestyä mutkia matkaan, sillä polttoaine näytti yllättävästi vähenevän. Diesel valuikin Norjan teille ja jouduimme pysähtymään Trondheimin lentoaseman Shellille tutkimaan bussin vaurioita. Kello oli siinä vaiheessa kahdeksan ja näytti siltä, että emme ehtisi yösprintin alkuun. KortSun naiset pukivat varmuuden vuoksi kisavermeet päälle, josko kisaan sittenkin ehdittäisiin. Shellillä vietimme kuitenkin muutaman tunnin, ei suinkaan kisaan ehtimättömyyttä surren, vaan ankarasti joraten jälleen kerran tuttujen hittien tahtiin. Vioittunut suodatin saatiin lopulta korjattua, ja loput parikymmentä kilometriä saatiin taitettua. Osa jäi Rosenborgin koululle elpymään seuraavan päivän koitosta varten, osa jaksoi suunnata vielä kohti O-pubia. Sinnekin piti osata kuitenkin suunnistaa, ja allekirjoittanut sekä Tiina kolasimme matkaan vielä kaksi portugalilaissuunnastajaa (, joka toinen paljasti, mitä kiltin alla olikaan..).

Lauantaina pääsimme vihdoinkin tositoimiin, naisilla oli edessään 6,1 km rata, miehillä 9,5 km. Party Animals-sarjalla matka oli vaivaiset 4 km, mutta kuten kisan edetessä huomattiin, ei kilpailun kesto ollut suinkaan suorassa suhteessa matkan pituuteen.. Pohkeet olivat pahasti hapoilla yhdellä sun toisella jo lähtöön mennessä, allekirjoittanut kun ainakin oli tottumaton norjalaisten mäkiin. Osa oli varustautunut rankkaan matkaan viisaasti omin juomarepuin, ja suunnistusvaatetuskin oli tavallisesti poikkeavaa.. Esimerkiksi Tukholman KOT:in porukka ei jättänyt kaveria tänä(kään) vuonna mustakeltaisiin vanginvarusteisiin pukeutuneena. KortSun naiset suojautuivat asianmukaisesti kondomein metsään mennessään..

Henkilökohtaisesti damer-sarjan kisani meni ihan kohtuudella, vaikka pummia reiluhkosti tulikin rinnesoissa seotessa. Varsinainen juomarasti jäi välistä, vaikka sitä älämölöä ei voinutkaan olla kuulematta. Rastimäärite näytti, että juomarasti oli eliittisarjalaisillakin, mutta kuten totesin kilpailutoverille, paikalla oli “bara vatten”. Kisan jälkeen eliittisarjalaiset suuntasivat juomarastille, jossa ilo oli jo ylimmillään. Vaikka kisajuomana ollut punaviini loppuikin alta aikayksikön, suunnistajia lämmittivät omat juomat sekä telttasauna - joitakin jopa niin, että uskaltautuivat kastautumaan hyytävänkylmään jokiveteen. Telttasaunan lauteet kylläkin romahtivat jossain vaiheessa, liekö miehinen lämmittely ollut liikaa..

Banketti oli yliopiston ruokalassa, ja ruokalajina amerikkalaistyyppinen noutopöytä, punaviinin kera. NTNUI:n puheenjohtajan (?) suomeksi pidetty puhe sai kiitosta seurueeltamme, muuta emme sitten suurimmalta osalta ymmärtäneetkään..

Jatkobileet olivat paikallisessa menopaikassa Strossassa, josta paljastui illan edettyä ainakin neljä kerrosta ja ties kuinka monta baaria. Alakerran hikisessä diskossa viihtyi osa kait valomerkkiin asti, ja KeparDIn bodyguardien seurassa pääsin turvallisesti koululle. Jatkoimme iltaa/yötä vielä henkevillä keskusteluilla koulun salissa (suurimman osan jo nukkuessa) Känniääliön ja Ivar Haugenin seurassa, eikä tehokasta lepoaikaa liiemmälti jäänyt ennen sunnuntain viestiä..

Enemmän tai vähemmän jälleen pohkeet (ynnä muu kroppa) hapoilla jo ensimmäisessä mäessä viesti eteni vauhdikkaasti. KortSun miesten joukkue oli yhdistelmäjoukkue; Teukka Sultan, Tauno SukiSuki ja Niko Naminami ja naisten joukkue juoksi kokoonpanolla Erja E-pilleri, Kaisa Kortsu ja Kirsi Kierukka. KeparDI-kilpasiskoillemme onnittelut toisesta sijasta! Kisamenestyksen sekä lisää kuvia voi tsekata osoitteesta http://www.ntnui.no/orientering/sportslig/arr/nsm/

Heti viestin jälkeen bussimme suuntasi kotimatkalle, sillä matkan nopeudesta ei ollut varmoja takeita. Pääsimmekin matkalla ihailemaan maisemia juuri Norjan ja Ruotsin rajalla, kun Voitto kuumeni hieman liikaa ylämäissä.. Yön vietimme lokoisasti bussissa, humppa oli siinä vaiheessa jo hieman hiljentynyt. Aamulla laivassa nukkumavuorot jaettiin neljän hytin kesken, osa painui (kunnon eläkeläisten tapaan) bingoa pelaamaan ja elokuvia katsomaan..

Laskimme junassa kotimatkamme kestäneen yhteensä yli kolmekymmentä tuntia, joten todella pikainen reissu (valitettavasti tällä kertaa ilman Trondheimin nähtävyyksiä) tuli heitettyä, mutta sitäkin hauskempaa oli!

Kiitokset KeparDIn matkatoimikunnalle, koko muulle seurueelle sekä luottokuskille, joka selvisi tulikokeestaan loistavasti (saihan hän bussikorttinsa vasta saman viikon maanantaina)!

KeparDIn kisakuvia voi katsoa http://kepardi.cc.tut.fi/KUVAT/opm02/